23.8.2011 Matkalla kotiin
Anu soitti; Mitä sisko, kuule.. onko sut helppo ylipuhua ?
-Jaa, enpä tiedä, mitä ois tarjolla, vastasin.
- Näin joku aika sitten lehdessä, että järjestetään sellainen vaelluskurssi.
- Ai sinne huippuvuorille ? Mä näin sen kanssa. Jos siitä on kysymys niin joo… olen mukana.
- Jep, siitä järjestetään joku infotilaisuus 5.9 ja haluisin kovasti mennä. Lähtisit sä sinne mun kanssa ? Mennään ainakin kuuntelemaan mistä on kyse.
- Heh heh… totta kai, sait ylipuhuttua. Olipa vaikeeta:)
5.9 Hyvinkäällä
Infotilaisuudessa, johon sain yhtä helposti ylipuhuttua myös poikaystäväni Samin, kävi selville, ettei kyse ollutkaan mistään pikku retkestä lähimetsässä. Koulutus tulisi pitämään sisällään ensiapukoulutusta, helikopteriin pelastautumista, kylmässä vedessä selviytymistä, ampuma-ase koulutuksen ja liudan erinäisiä erätaitoja. Tarkoitus olisi ennen varsinaista matkaa järjestää 8 erilaista yöpymistä maastossa kaikkine harjoituksineen. Tilaisuudessa kävi myös ilmi, että Huippuvuorilla asuu enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Kunnollista karttaahan paikasta ei ollut mutta valokuvat, joita tilaisuudessa näytettiin oli sitäkin houkuttelevampia. Olihan ne paikat nähtävä oikeasti, joten tuli sinne sitten ilmoittauduttua.. koko porukalla…. Myöhemmin saatiin vielä houkuteltua mukaan Samin sisko ”Ikko”. Onhan tämä ainutlaatuinen tilaisuus. Ei varmaan tulisi itselle ensimmäisenä mieleen valita kesälomakohteeksi Huippuvuoria… Siellähän on heinäkuussa aika kylmäkin… Itse kun olen enemmän unelmoinut tuollaisesta aurinkoranta lämmöstä. Vähän pisti mietityttämään tuo kylmässä vedessä selviytyminen. Ensiaputaidot minulta jo löytyy ja ampuma-aseitakin on tullut paljon käsiteltyä. Helikopteri ajatus tuntui lähinnä jännittävän mielenkiintoiselta.
30.9 Hirvijärvellä
Ensimmäinen yöpymis harjoitus. Hirvijärvellä Riihimäen kupeessa. Mukavan tuulinen ilta, miten sattuikin. Hyvä kun saatiin teltta pysymään paikallaan. Osa porukasta valitsi järkevästi hieman metsäisemmän leiritymispaikan mutta me vedettiin sisseinä teltat aivan rantaan. Toivottiin vain ettei ole aamusta kova nousuvesi. Ilta kului grillikatoksessa makkaraa paistaen ja tutustuessa muihin osallistujiin. Trangiaankin saatiin tuli ja teevesi lämpeni hiljalleen. Ilta alkoi kylmetä ja edessä oli mielenkiintoinen yö, viimeisimmästä teltassa vietetystä yöstä oli jo tovi aikaa ... ensimmäisen kerran kunniaksi hieman huijattiin ja tuotiin kotoa kaikenlaista ”mukavuustavaraa” kuten patja ja kunnon tyyny. Kylmän yön (joka oli kyllä syksyn lämpimin) aikana, hankittavien tavaroiden lista sai sitten alkunsa. UUSI MAKUUPUSSI, nukkumispipo ja hanskat. Aamulla muistin hyvin miksi siellä teltassa ei ole tullut nukuttua viimeaikoina. Olikohan tämä sittenkään parempi valinta kuin se Välimeren aurinkoranta….
7.10 Lohjalla
Pelastautumisharjoituksia Meriturvassa Lohjalla. Kuulostaako hyvältä ? Wau, mikä kokemus. Kaikkien, jotka koskaan milloinkaan matkustavat laivalla Ruotsiin tai Tallinnaan, pitäisi käydä kokeilemassa miltä tuntuu olla ”merihädässä”. Ensin kuivaharjoittelua ja sitten tositoimiin. Kangas putkea pitkin liuku pelastuslautalle. Tämä näytti aluksi tosi pahalta, oltiin aika korkealla ja sitten pitäisi rohkeasti mennä kankaiseen putkeen ja vielä jarruttaa siellä. Ei ihan mun juttu… onneksi ei ole tarvinnut kokeilla tuota oikeassa hädässä. Toinen kerta menikin jo paljon helpommin, eikä se loppujenlopuksi niin kamalaa ollutkaan. Pelastuslautalta siirryttiin pienemmälle lautalle. Ohjaajat käski meloa rantaan, helppo homma. Ehkä olisi voinut ollakin helppoa, ilman sitä metrin aallokkoa, tuulikonetta ja sadettajaa josta tuli kovemmin vettä kun kotipihan painepesurista. Aallokosta selviydyttyä piti hypätä lautalta veteen. No, sehän ei tietenkään ollut ihan kylpytynnyriveden lämpötilassa. Siispä harjoiteltiin lämpimänä pysymistä ja kelluttiin siellä sitten yksin ja yhdessä. Oli aika yllätys, kuinka viileäkin vesi tuntuu lämpimältä kun on tarpeeksi porukkaa ympärillä. Kyllä yhteishenki taas kasvoi kun alkoi viluttaa…
Yhteishenkeä kyllä tarvittiinkin, kun piti kavuta takaisin pelastuslauttaan. Ei sinne niin vain päässytkään. Kädet on vieläkin mustelmilla nostoavusta.. Täytyy myöntää, että ilman kahta raavasta naista en olisi lauttaan päässyt. Yritystä kyllä riitti mutta kun vastassa on aallokko, myrskytuuli ja vaakasuora sade ei se olekaan niin helppoa. Toiset selän takana odottamassa vuoroaan. Jos tähän lisäisi vielä oikean paniikin, niin miten olisikaan mahtanut käydä. Kiitos vain porukkamme naisenergialle, pääsimme kaikki turvallisesti takaisin lautalle.
Lautalla olo ei ollut mitenkään mukavaa. Pohjalla vettä ihan riittävästi ja porukkaa vierivieressä. Lämmityslaitteet oli ilmeisesti unohtunut asentaa, kun vilu alkoi tulla yhdelle jos toisellekin. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty että pahin oli edessä.
Yksitellen sitten hypättiin lautalta takaisin veteen. Tässä vaiheessa valot oli jo sammutettu. Sen lisäksi siis, että oli myrskytuuli, rankkasade ja metrin aallot oli myös pimeää. Helikopterin meteli pauhasi korvissa ja oli vain yritettävä uida nostovaijerin luokse. Kaikilta se onneksi onnistui ja meidät nostettiin yksitellen Meriturvan omaan ”helikopteriin”. Kaikilla riitti kerrottavaa omasta pelastautumisesta ja puheen sorina olikin lakkaamaton.
Sitten oli vuorossa se kauhulla odotettu ”jäävesi”. Itse olen tottunut saamaan jääveden vain lasissa, joten kokeiltuani varpailla veden pintaa, totesin että terveyteni ei ehkä anna tässä kohden myötä tuolle karmivalle kokemukselle. Vesi oli todella KYLMÄÄ. Osa rohkeimmista oli vedessä jopa kauemmin kuin sovitun 2 minuuttia… huh huh… Taisi sitten kuitenkin olla vain tekniikkalaji…
Onneksi seuraava etappi oli lämmin sauna. Saimme vihdoin riisua märät haalarit ja kengät. Tiedossa oli vielä yöleirin pystytys ja saunalämpimänä kylmässä teltassa yöpyminen.
Niina Juuri
